Tutkijat ovat todenneet, että ihmiskunnan tulojen kasvamisesta seuraa ensin lihan ja hedelmien käytön kasvu – lihan osuuden kasvua ruokavaliossa on havaittu jopa niissä maissa, joissa lihansyönti ei ole historiassa tavallista (paras esimerkki on Japani). Toinen hyvinvoinnin aalto kasvattaa makeisten, ennen kaikkea suklaan syömistä (tällä hetkellä Japani ja Singapore lähestyvät Euroopan ja Amerikan tasoa, ja makeisten syönti on alkanut myös Etelä-Koreassa ja Kiinassa). Sen vuoksi nykyajan ihmisen ruokavalio on kuormitettu liiaksi sille vierailla ravintoaineilla, kun taas sille tyypillisiä ruoka-aineita käytetään vain ajoittain.
Suurkaupunkien ja kehittyneiden maiden asukkaiden ruokavalio on viimeisen 100–150 vuoden aikana monipuolistunut hyvin nopeasti. Ulkomaisten tuotteiden (trooppisten hedelmien, pähkinöiden, merenantimien ja ennen kaikkea sisällöltään monimutkaisten ja teollisesti tuotettujen valmisruokien) osuuden kasvu ruokavaliossa on myös suuri riski ihmiselle, ja se näkyy sairastumisten ja kuolleisuuden kasvussa. Tämä riski on tähän saakka pysynyt piilossa, koska sen on kompensoinut lääketieteen ennaltaehkäisevä kehitys, mutta suurkaupunkien asukkaiden sairastumisten analyysin perusteella kehitys voidaan kuitenkin havaita. Kun vielä 1900-luvun alussa sairauksista olivat ensisijalla tartuntataudit ja muut vakavat sairaudet, vuosisadan lopun yleisimpiä sairauksia ovat krooniset sairaudet (onkologiset taudit, diabetes, sydän- ja verisuonitaudit kuten hypertonia yms.). Useiden kroonisten tautien kulkua vaikeuttavat neuroosit ja depressiotilat (N. V. Elštein). Erilaisista allergioista kärsivien ihmisten määrä on noussut rajusti. Allergisiin tauteihin sairastuminen on kasvanut viime vuosikymmeneen verrattuna 30–40 %. Joissain maissa klassisia allergiaoireita on jo lähes puolella ihmisistä. Maailman terveysjärjestön ennusteiden mukaan näistä sairauksista tulee vuoteen 2010 mennessä kehittyneiden maiden sairauksista yleisimpiä.
Ylipainoa ja lihomista on alettu vasta viime aikoina pitää olennaisena kliinisenä sairautena. Nyt, kun lihavien ihmisten määrän kasvu on havaittu useissa maissa, ylipainon ja vaikeiden kroonisten sairauksien välinen yhteys käy yhä selvemmäksi. Taloudellisesti kehittyneissä maissa 30 % aikuisväestöstä ja iäkkäimmästä ikäluokasta jopa 50 % on selvästi ylipainoisia, ja lihavien ihmisten osuus näyttää yhä kasvavan (J. A. Martinez, J. M. Kearney, A. Kafatos ym.). Suurin osa nykyajan sairaista ihmisistä on kroonisesti sairaita, ja heidän sairautensa vahingoittavat samalla useita fysiologisia järjestelmiä. Useimmiten nämä sairaudet voidaan jakaa yhteen luokkaan – esimerkiksi verisuonitauteihin tai diabetekseen – yleisimpien oireyhtymien perusteella, vaikka todellisuudessa on kyse patologisten ilmiöiden yhteisvaikutuksesta, mikä vaikeuttaa olennaisesti diagnoosin tekemistä. On olemassa näkökanta, jonka mukaan tällaisten tautien luonteen muutos viime vuosikymmenien aikana on tapahtunut lääketieteen kehittymisen myötä – ihmisten elinikä on pidentynyt ja ihmiset tulevat toimeen vaikeiden sairauksien kanssa. Terveydenhoitotilastot kertovat kuitenkin, että aikaisemmin iäkkäiden sairauksina pidettyihin tauteihin sairastutaan jatkuvasti nuorempana. Erityisen huolestuttavaa on diabetekseen ja ateroskleroosiin sairastuneiden määrän nopea kasvu. Skotlantilaisten lääkäreiden mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana alle 22-vuotiaiden nuorten sairastuminen autoimmuunitauteihin on lähes kaksinkertaistunut (I. Hunter, S. A. Greene, T. M. MacDonald, A. D. Morris).
Aikaisemmin suurkaupunkien asukkaita uhanneiden tartuntatautien tilalle ovat tulleet kroonisten tautien epidemiat, jotka uhkaavat tätä samaa ihmisryhmää. Millä hypoteeseilla näitä muutoksia voitaisiin selittää? Todennäköisin on niiden tutkijoiden ja lääkäreiden hypoteesi, jotka yhdistävät suurkaupunkien asukkaiden kroonisten sairauksien kehityksen yhä monipuolisempaan ruokavalioon, joka puolestaan kasvattaa nopeasti riskiä törmätä itselle sopimattomiin ruoka-aineisiin (V. M. Rozental, V. L. Vojeikov, A. V. Volkov, S. E. Kondakov, K. N. Novikov). Tämän hypoteesin mukaan edellä mainittujen kroonisten tautien (hypertonia, diabetes, sydämen iskemia, autoimmuunitaudit) ja niiden laajan levinneisyyden syynä on hitaasti kehittyvä ruoka-aineallergia, jonka aiheuttaa henkilölle sopimaton yksi tai useampi ruoka-aine. Tavallisesta ruoka-aineallergiasta poiketen vaikutus ei näy heti ihottumana tai muuna oireena vaan ilmenee kroonisena sairautena ja sen oireiden vähittäisenä muodostumisena. Koska se poikkeaa tavallisesta allergiasta, ei pystytä heti ymmärtämään, mikä ruoka-aine on meille vaarallinen, ja mitä monipuolisempi ruokavaliomme on, sitä suurempi riski on valita kaupan hyllyltä sopimatonta ruokaa.
Viivästynyt ruoka-aineyliherkkyys
Viime vuosien tutkimukset vahvistavat, että tietty osa ruoan kanssa ruoansulatuskanavaan kulkeutuvista potentiaalisesti immunogeenisistä valkuaisaineista, nukleiinihapoista, polysakkarideista ja heterobiopolymeereistä voi vaikuttaa monomeereiksi hajoamatta elimistömme sisäiseen toimintaan ja aiheuttaa vastareaktion. Tästä kertoo pelkästään jo ruoka-aineallergian olemassaolo yleensä. Enimmäkseen ruoka-aine ei kuitenkaan aiheuta klassisia reaktioita. Tiettyjen ruoka-aineiden käytöstä seuraa kuitenkin epämiellyttäviä tuntemuksia tai negatiivinen reaktio, jota on tapana nimittää ruoka-aineallergiaksi ja viime vuosina myös hitaaksi ruoka-aineyliherkkyydeksi, koska sen oireet ilmenevät vasta ruoka-aineen pitkäaikaisen käytön jälkeen. Näissä tapauksissa verestä havaitaan tyypillisten IgE-tyypin vasta-aineiden lisäksi myös IgG-tyypin vasta-aineita, mikä osoittaa, että vasta-aineet ovat tunkeutuneet vereen (H. S. Dixon). Ei voida sulkea pois myöskään mahdollisuutta, että ruoka-aineen hajoamattomat makromolekyylit tunkeutuvat immuunireaktioiden aiheuttamiseksi vereen myös kaikkein banaaleimmalla tavalla eli vahingoittuneen limakalvon kautta. Elimistön sisäisen ja ulkoisen ympäristön yhteistoimintaan vaikuttavat ilmeisesti myös muut, fysiologisemmat ja vähemmän tutkitut mekanismit, joiden joukkoon kuuluu myös ruoansulatuskanava. Tällaisten mekanismien olemassaoloon viittaa myös vasta-aineiden ja entsyymien kulkeutuminen äidinmaidosta vauvan vereen. On todennäköistä, että anomaalisen ruoka-aineyliherkkyyden tapauksessa yliherkkyyttä aiheuttavan ruoka-aineen käyttö voi aiheuttaa erilaisia kroonisia sairauksia. Asiantuntijat pitävät yhtenä anomaalisen ruoka-aineyliherkkyyden oireena ylipainoa. Heidän mielestään neutrofiilien immuunireaktioiden säännöllinen provosointi voi vaikuttaa negatiivisesti niiden poistokykyyn, aiheuttaa nesteen homeostaasin häiriöitä ja ylimääräisen nesteen kerääntymistä elimistön yhä kasvavaan rasvakudokseen.
Testit ns. kielletyn ruoka-aineen löytämiseksi ja kielletystä ruoka-aineesta luopumisen seuraukset.
1990-luvun alkuun saakka ruoka-aineyliherkkyyttä diagnosoitiin pelkästään silminnähtävien allergisten reaktioiden perusteella. Suurin osa lääkäreistä ei kiinnittänyt huomiota muihin yliherkkyyden muotoihin luotettavien testien puuttumisen vuoksi. Noin kymmenen vuotta sitten saatiin ensin Etelä-Afrikasta ja sitten myös Englannista tietoja, että luonnonmenetelmillä potilaitaan hoitavat lääkärit ovat työstäneet omaperäisen menetelmän taistelussa ylipainoa vastaan. Menetelmän avulla voidaan löytää henkilön anomaalinen yliherkkyys jonkin ravintoaineen suhteen. Etelä-Afrikan menetelmä sai nimen ALCAT-testi ja brittiläinen nimen NuTron-testi. Näiden ns. solutestien lisäksi (ALCAT-testi ja NuTron-testi) Isossa-Britanniassa työstettiin immunologinen testi, joka nimettiin YORK-testiksi (IgG ELISA testi) ja jonka avulla voitiin havaita veressä olevia IgG-luokan vasta-aineita (immunoglobuliineja).
Juuri IgG ELISA testi on varmuutensa, luotettavuutensa ja tulosten uudelleen havaittavuuden vuoksi maailman eniten levinnyt kliinisessä praktiikassa käytettävä testi, ja sitä käytetään myös Role-klinikalla henkilökohtaisen Role-ohjelman laatimisen tieteellisteknisenä perustana. Role-klinikalla käytetään ruoka-ainetiivisteiden testipaneeleina USA:ssa valmistettuja ja EU:ssa sertifioituja testipaneeleita.
Tämän testin suorittaminen antaa Rolen asiantuntijoille mahdollisuuden tutkia henkilön immuunireaktioita erilaisiin ruoka-aineisiin. Testissä rekisteröidään immuunireaktio määrällisenä reaktiona. Immuunireaktio kuvaa reaktioprosessiin osallistuvien erityisten vasta-aineiden määrää. Tämä määrällinen reaktio kuvaa immuunijärjestelmän reaktiota tiettyä ruoka-ainetta kohtaan ja kertoo ihmisen elimistön toleranssikertoimen tätä ruoka-ainetta kohtaan. Kun testin tuloksia tulkitaan ainutlaatuisella ohjelmalla, tulee usein esille synnynnäisiä ominaisuuksia ja syntyneitä vaurioita, jotka aiheuttavat ruoka-aineyliherkkyyden. Testin tiedot ovat Rolen asiantuntijoiden peruslähtökohta laadittaessa henkilökohtaista ruokavaliota, jonka tavoitteena on immuniteetin relaksaatio ja elimistön puhdistus- ja parantumisprosessien aktivoiminen.
Äskettäin valmistuneen tilastollisen tutkimuksen tulokset osoittavat, että seitsemästä tuhannesta Role-ohjelmaa seuranneesta potilaasta suurin osa (84 %) on saavuttanut positiivisia tuloksia.